Heinäkuisessa kolumnissani ”Takaisin Karjalaan” oli väärä tieto koskien Muurmanien saapumista Mäntlahteen. Väitin heidän (tai meidän) rantautuneen merenrantakylään Reitkallista 1920-luvulla. Todellisuudessa Matti Antoninpoika Muurman saapui perheineen Mäntlahteen vuonna 1913 Elimäeltä. Reitkallista he toki olivat alun perin lähtöisin.
Kolumnissani myönsin olevani aika tumpelo näissä sukututkimusasioissa ja nythän se tuli kaikelle kansalle todistettua. Vaikkapa rock´n´rollin historia on kiinnostanut minua aina enemmän kuin sukumme salat.
Toisilla on iso- ja esi-isien kuvia seinillä ja piirongin päällä. Minä olen vuorannut kotimme seinät poptähtien kuvilla. Ehkä he ovat sitten todellisia henkisiä sukulaisiani. Tiedän David Bowien elämästä enemmän kuin Matti Antoninpojan vaiheista. Muurmanin suku voi kivittää minut kuoliaaksi, mutta näin se nyt vaan on.
Minä ja muut Matti Antoninpoika Muurmanin jälkeläiset alenevassa polvessa pelasimme pesäpalloa Mäntlahdessa 60-luvun kuumina kesinä. Tasangolla kanssani viilettivät pikkuserkkuni Jukka ja Petri Hellberg sekä Juha-Pekka Kajosvaara. Isoäitini puolen (Nopanen) pikkuserkuista oli mukana Liukkosen Matti ja joskus myös pikkuveljensä Jussi.
Kerran Kuopiossa asuva pikkuserkkumme Antti Virtanen vieraili Mäntlahdessa. Kävi ilmi, että Antti ei ollut nähnyt pesäpalloa koskaan. Hän ei osunut palloon eikä saanut sitä kiinni, joten siirsimme hänet turvallisuussyistä huutamaan kaarelle vääriä.
”Mitä minun pitää tehdä?” Antti kysyi.
”Huudat väärät pois”, vastasimme.
”Miten?”
”Huudat, jos syöttö on väärä.”
Kun nostin tolpan,
Antti huusi täysillä: ”Huu!”
