Äskettäin julkistetun työllisyyskatsauksen luvut olivat harmaita kuin marraskuu. Kaakkois-Suomen kuntien työllisyyspalveluissa oli syyskuussa avoinna 849 uutta työpaikkaa. Alueella oli työttömiä 16 184 henkilöä, 983 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä nousi syyskuussa edellisvuoden syyskuusta kaikissa Kaakkois-Suomen alueen seutukunnissa, eniten se lisääntyi Kotkan ja Haminan alueella.

Tilastoissa on kaksi huolestuttavaa trendiä: pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu 35 prosentilla, ja nuorten työttömien määrän kasvu 10 prosentilla edellisvuoteen verrattuna.

Nämä luvut ovat erityisen huolestuttavia siksi, että niiden vaikutukset ulottuvat niin syvälle. Pitkäaikaistyöttömien työllistymisen esteenä on suhdanneherkkyys ja, suoraan sanoen: syrjintä. Pitkäaikaistyöttömyys tuo usein osaamisen vanhenemista ja työkykyyn liittyviä ongelmia, mutta oletusarvona sitä ei voi pitää.

Nuorten pitkäaikaistyöttömien tilanne on ehkä kaikista surullisin. Yliopistossa sosiaalityötä opettavan Sami Ylistön viime vuonna tarkastettu väitöskirja ”Työttömyys, nuoret ja aktivointi – tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla” antaa lohduttoman kuvan nuorten aktivointiin tähtäävistä työllisyyspalveluista. Aktivointipalvelut ampuvat ohi maalin: kyse on harvemmin työhaluttomuudesta, vaan pikemminkin työ- ja toimintakykyyn liittyvistä haasteista ja osaamisen puutteista. Tuloksettomina toistuvat aktivointiyritykset aiheuttavat vain turhautumista ja tietynlaista laitostumista, tai vaihtoehtoisesti syrjäytymistä kokonaan palveluiden ulkopuolelle.