Positiivisilla someviesteillään haminalaisten tietoisuuteen tullut Laulava Lettukahvila oli ensimmäistä kertaa Elomarkkinoilla.

–Yrityksemme on nuori, irtisanouduimme aiemmista työpaikoistamme vasta kaksi kuukautta sitten, kertoo lettukahvilan laulava osapuoli, Tua Carpelan.

Akateemisen koulutuksen saaneet Tua (juridiikkaa) ja  puoliso Raine Raski (insinööri) halusivat kokea myös muunlaista elämää. Syntyi Laulava lettukahvila, joka on saanut suorastaan lentävän lähdön erilaisten markkina- ja muiden tapahtumien palvelutuottajana.

–Olemme reissanneet jo eri puolilla maata, ylöjärveläinen yrittäjäpari sanoo.

–Aika vähän on toistaiseksi ollut asiakkaita. Olemme tottuneet jonoihin ja tulenpalavaan kiireesen lettupannun ääressä, he tuumivat markkinaperjantaina alkuiltapäivästä.

Laulava lettukahvila ei ole ihan tavallinen markkinakoju. Listalla olevat lettuannokset houkuttavat jo nimillään: Mansikkapilvi, Kaneli-Omenapuu, Suklaasade… 

Asiakkaiden viihtyvyyteen on panostettu mm. pöytiintarjoilulla. Kahvilateltassa on viherkasveja, luettavaa ja pelejä. Lapsivieraita muistetaan tarroilla, ja asiakkaiden kissoille ja koirille tarjotaan vettä ja makupala. 

–Kahvilapalveluiden lisäksi järjestämme ohjelmapalveluita, letuilla tai ilman. Voimme tuottaa esim. kuntien ja yritysten tapahtumiin monenlaista ohjelmaa.

Toriyleisön iloksi Tua esittää pätkän Kulkurin iltatähteä. Eläinrakkaana henkilönä hän on myös kirjoittanut runokirjan, joka sisältää kissarunoja. Pariskunnalla on kolme kissaa, ja Tua ylläpitää suosittua fb -ryhmää Kissat ryhmä ei tosikoille.

Markkinat muuttuvat

–Ei ole markkinatkaan kuin ennen. Jokunen vuosikymmen sitten koko tori oli täynnä myyjiä. Nyt täällä on liikaa tyhjää tilaa, se ei houkuta ihmisiä tulemaan, naisten vaatteita myyvä yrittäjä ja asiakas päivittelevät.

–Syitä markkinahumun vähenemiseen on monia. Nuoret ovat oppineet ostamaan tarvitsemansa netistä, siellähän on koko maailma avoin. Torilla olisi varmasti enemmän myyjiä, jos paikkavuokrat eivät olisi niin korkeita.

Neljäkymmentä vuotta kenkiä myynyt Anitta Svahn on optimistisempi.

–Hamina on ihana paikka. Tänne on aina mukava tulla, käynkin täällä kerran, pari kuussa, hän kertoo.

–Olemme perineet torimyynnin mieheni Jukan vanhemmilta. Heidän aikanaan torilla myytiin hevosiakin. Appeni saattoi tulla kotoa Kouvolasta junalla Haminaan hevosia myymään. Myöhemmin myyntiartikkeliksi tulivat jalkineet.

Kenkäteltan yrittäjät ovat vuosien ja vuosikymmenien myötä tulleet tutuiksi monelle haminalaiselle. Teltalla käydään myös ihan vaan tervehtimässä.

–Eihän kenkiä osteta kuin leipää. On mukavaa tavata ja jutella.