”Sotilaspoikana suora on tieni,
olkoonpa tehtävä suuri tai pieni.
Kodin ja uskonnon puolesta lähden,
taistohon Suomeni vapauden tähden”,

näin kuuluu vuoden 1941 jälkeen  käytetty sotilaspoikalupaus.

Sen antoi myös 11 -vuotias Risto Rahkonen Virolahdelta. Rahkonen on Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan perustajajäseniä. Hän sai sotilaspoikana veteraanitunnuksen palveluksestaan sotatoimialueelle. 

–Kotimme oli isänmaallinen. Isä osallistui suojeluskuntatoimintaan ja oli rintamalla sekä talvi- että jatkosodassa. Äitini oli viestilottana puhelinkeskuksessa, Risto Rahkonen kertoo.

Sotavuosina oli vaarantunne rajan pinnassa aina liki. Riston elämään se tuli konkreettisesti ja rajusti, sillä hän jäi 9 -vuotiaana äidistään orvoksi. Hellin Rahkonen haavoittui Rahkosten taloon osuneesta räjähdyspommista vain pari päivää ennenkuin Moskovan rauhansopimus astui voimaan 13.3.1940. 

Perhettä kohdannut musertava isku ei vähentänyt nuoren pojan maanpuolustustahtoa, sillä jatkosodan alkaessa hän liittyi Sotilaspoikiin, Suojeluskuntien asevelvollisuusikää nuorempien poikien maanpuolustusjärjestöön. 

Sotilaspoikien tehtävät olivat monipuolisia, erityisesti ne tukivat kotirintamaa.

–Silloin tehtiin kaikkea mitä tarvittiin: maataloustöitä, polttopuunhankintaa, pelastustehtäviä, lähettinä toimimista jne. Oli myös väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä, kuten ilmavalvontaa, vartiointia ja desanttien etsintää. 

Yksi Riston tehtävistä oli toimittaa palvelukseenastumismääräyksiä perille.  Virolahti oli sotatoimialuetta, mistä kaikki oli evakuoitu. Ainoastaan yli 40 -vuotta vanhoja miehiä oli hoitamassa määrättyjä tehtäviä. Hekin saivat kutsun rintamalle. 

–Näitä kutsuja vein Itä-Virolahden kyliin. Tehtävän sain suojeluskunnan esikunnasta, kertoo Risto.

–Viikkoa aikaisemmin olivat desantit tappaneet säkäjärveläisen isännän Erik Kydön puukolla. Ajaessani polkupyörällä huonoja ja kivikkoisia polkuja kutsuja viemässä, oli kova pelko, että desantit voivat hyökätä minkä tahansa puun tai kiven takaa.

Rauhan tultua sotilaspojat auttoivat myös menetettyjen alueiden evakuoinnissa.

–Minäkin olin hevosen kanssa evakuoimassa Ylä-Urpalasta ja Säkkijärven Kolhalasta kymmenen kuormaa evakkoja ja heidän tavaroitaan. Olin silloin 14-vuotias.