Kari-Matti Sahala on tutkinut Mäntlahden sukuja 1600-luvun lopulta vuoteen 1920. Liikkalan Mänttärit tulivat ensin. Sitten Yrjöset, Tolsat, Sipilät, Porkat, Raussit… Me Muurmanit rantauduimme henkisyyden ja hengellisyyden keskuksesta Reitkallista kalastajien, muurarien ja veneenrakentajien Mäntlahteen vasta 1920-luvulla, joten Kari-Matin tutkimuksissa ei meitä mainita.

Valehtelisin jos väittäisin, että sukututkimus ei kiinnosta mua ollenkaan. Muurmanin Joosa on houkutellut minua tutkimaan sukumme saloja jo pitkään. Mutta kun olen tällainen hurahtaja, pelkään juurieni tutkimisen imevän minusta elinvoiman. Haluan elää tässä ja nyt, ennen kuin olen kylmennyt.

Ehkä sukututkimus kiinnostaa minua eniten tarinankertojan näkökulmasta. Mitäpä jos isoisäni ei olisikaan kuollut 45-vuotiaana. Minusta ei olisi todennäköisesti tullut mäntlahtelaista koskaan. Voisin kirjoittaa elämäni uusiksi haminalaisena. Mitä minulle olisi tapahtunut, jos olisin elänyt seitsemänvuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi Haminassa enkä Mäntlahdessa. Olisinko vieläkin kahjompi?

Tätä tarinankerronnan tekniikkaa käyttää Paul Auster romaanissaan 4321. Auster kertoo Archibald Isaac Fergusonin elämäkerran neljä kertaa. Ensimmäisessä versiossa Ferguson on syntynyt työläiskotiin, toisessa alemman keskiluokan perheeseen, kolmannessa ylempään keskiluokkaan ja neljännessä kultalusikka suussaan. Neljä Fergusonia, samasta geneettisestä materiaalista tehtyä, elää neljä erilaista elämää. Kiehtovaa kerrontaa.

Äitini sukua tutkii serkkuni tytär. Tie vie takaisin Karjalaan. Kyllä minua hävetti, kun istuimme toukokuussa ruotsinopettajamme Kirsti Ahtolan luona viemässä riemuylioppilaiden tervehdystä. Kirsti, Mukalan Kari ja Liukkosen Matti vaihtoivat yksityiskohtaisia tietoja karjalaisista juuristaan. Missä kylässä on asuttu, missä talossa. Onko talo vielä pystyssä ja niin edelleen.

”Minunkin sukuni tulee Karjalasta”, rohkaistun sanomaan jossain vaiheessa.

”Aijaa”, Kirsti innostui. ”Mistä päin?”

”Ei harmainta aavistusta.”