Täydellisesti onnistuakseen musikaalissa pitää kaikkien osata laulaa. Ja jotta musikaalin sisältämä tarina tulee kunnolla kerrotuksi, jokaisen pitää myös osata näytellä. Jalle Niemelän ohjauksessa Haminan teatterin ja Popköörin yhteistuotanto, musikaali Nunnia ja konnia, soljuu eteenpäin selkeänä, hyvin rytmitettynä ja lähes ammattimaisen sujuvana tuotantona, jonka kivijalka on Anne Schürmannin taidolla taitavaksi kouluttama nunnakuoro. Iso ja kallis musikaali on aina riski, mutta tässä tapauksessa riski kannatti ottaa.
Amerikkalaiseen elokuvaan (Sister Act) perustuva musikaali kertoo kapakkalaulaja Deloris Van Cartierista, joka joutuu pakenemaan luostariin nähtyään väkivaltaisen miesystävänsä tekemän murhan. Siveetön ”sisar” tulee muuttaneeksi koko luostarin ja monien yksilöiden elämän, myös omansa. Musikaalista tuli Suomessakin niin suosittu, että sitä esitetään tänäkin kesänä Haminan lisäksi myös monella muulla paikkakunnalla.
Haminan esityksessä nähdään useita huikeita roolisuorituksia, joista uskottavuudessaan täysin omassa luokassaan on Janne Ravi läpimätänä rikollispomo Curtisina. Toisena ääripäänä on kauniisti laulava Piia Jussila, joka kasvaa arasta noviisista vahvaksi, omasta elämästään päättäväksi naiseksi. Hänen herkkä sooloesityksensä sulatti varmasti koko ensi-iltayleisön sydämet. Luontevina rooleissaan ovat myös Minna Suomi sisar Maria Lazaruksena, Lotta Ahonen Abbedissana, Jaakko Piirainen poliisi Rickynä ja Esko Ahtosalo nunnakuoron menestyksestä innostuvana luostarin pappina. Herkullisena yksityiskohtana lavan ottaa haltuun Olle Tepponen rikollispomon hurmaavana apurina.
Musikaali ei siis ole vain yhden naisen show, mutta suuri osa siitä on Delorista esittävän Tuuli Immosen harteilla. Hän on taitava ja varma esiintyjä, joka myös vastaa musikaalin onnistuneesta koreografiasta. Immonen sopii hyvin rooliinsa suosiota janoavana kapakkalaulajana, jonka soolojen huippukohdissa ajaudutaan äänivarojen äärilaidoille. Luostarissa Deloriksesta kehkeytyy herkemmin laulava osa kokonaisuutta, ja kaivattu suosio tuleekin nunnakuoron menestyksen kautta.
Yhteisö antaa voimaa kaikille.
Nunnien ja konnien ensi-iltaa seurasi nelisensataa katsojaa, jotka elivät täysillä tarinan käänteissä. Tunnelmaa yleensä latistava sade tuli tällä kertaa hyvään saumaan, kun katsomossa istui useita kaupungin päättäjiä. Väkisinkin heräsi kysymys: olisiko jo aika rakentaa kesäteatterille katos ja ottaa näin esimerkkiä vaikkapa pienestä pohjoiskymenlaaksolaisesta Jaalasta, joka on juuri kyennyt rakentamaan yhteisvoimin kokonaisen Jaala-Areenan? Katos voisi myös vaimentaa kesäteatterin ääniä, jotka saattavat ajoittain häiritä lähialueen asukkaita ja kesävieraita.
Musikaalin esityksiä on vielä jäljellä 12 ja viimeinen on 1.8.
