Vuoden 1985 ylioppilaiden tapaaminen herätti ajattelemaan kouluvuosien ja koulussa syntyneiden ystävyyssuhteiden merkitystä. Koulu on niitä ensimmäisiä paikkoja, missä harjoitellaan uusiin yhteisöihin liittymistä. Koulukavereiden kanssa solmitut ystävyydet kasvattavat yhteisöllisyyden tunnetta ja auttavat jaksamaan kouluarkea. Ne lisäävät sosiaalisia kontakteja ja opettavat samalla monia sosiaalisia taitoja. 

Sitten, yhtäkkiä: puff – koulu päättyy. Koulukaverit kaikkoavat kuka minnekin. Jonkun tosiystävän kanssa yhteydenpito ehkä jatkuu tiiviinä kouluvuosien jälkeenkin. 

Luokkakokous tai koulutapaaminen monen vuosikymmenen jälkeen on mielenkiintoinen aikahyppy. Ihmiset, jotka silloin joskus tapasit päivittäin, ovatkin ikääntyneet, eläneet ja kokeneet elämää ja asioita jossain muualla. 

Mutta silti: yhteiset kokemukset ja muistot yhdistävät. Rypyt siliävät ja vuodet haihtuvat. Viimeistään siinä kohtaa, kun aletaan muistella entisiä opettajia tai omia kouluaikaisia töppäyksiä. On vapauttavaa ja virkistävää tavata ihmisiä, jotka tunsivat sinut nuorena ja hyväksyivät sinut keskenkasvuisena. 

Onnea kaikille koulutyöstä kesälomalle pääseville ja koulunsa päättäville. Pitäkää huolta ystävyysuhteista, ja muistakaa sopia luokkakokouksista.