….ja leikkimielisyys olisi aikuisellekin hyväksi. 

Mistä sitten tulee sanonta että “leikki on lapsen työtä”?

Luultavasti siitä, että leikin merkitys lapsen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeä. Leikkimisen kautta kehittyvät mm. mielikuvitus, toiminnanohjaus, tunne-ja vuorovaikutustaidot, itseilmaisu, hieno-ja karkeamotoriikka, itsehillintä ja itsetunto. Näin alkuun vain muutamia luetellakseni. 

Leikki- ja kouluiässä lapset suorastaan rakastavat leikkimistä. Päiväkodissa leikille on paljon aikaa. Koulumaailmassakin yritetään vaalia mahdollisuutta pieniin leikkihetkiin koulupäivän lomassa. 

Omassa alkuopetusluokassani pidämme pitkän aamupäivätunnin (kaksi oppituntia peräkkäin) välissä pienen paussin, jonka aikana oppilaat saavat tehdä omia mieluisia hommiaan. Monet piirtelevät ja värittelevät, joku oppilaista saattaa napata mieluisan kirjan luettavakseen mutta suurin osa leikkii.

Luokasta löytyy pehmoleluja, pieniä roskishemmoja, dinosauruksia sekä rakentelupalikoita. Ne ovat olleet jo toista vuotta erittäin kovassa käytössä.

Olen lupaillut, että voin tuoda kouluun lainaksi lasteni pikkulegot joita kotoa löytyy laatikkotolkulla. Niiden rakentelu paussin aikana saattaisi olla melkoinen hitti! Mutta malttaisikohan sitä sitten lopettaa….

On hauskaa huomata, että suurin osa pienemmistä koululaisista haluaa vielä leikkiä ihan perinteisiä leikkejä ja keksiä erilaisia juonia omille leikeilleen. 

Omasta lapsuudesta mieleen muistuvat suosikkileikkini ovat yhä nykyäänkin suosiossa. Sisäleikeistä Vettä kengässä sekä Kapteeni käskee ovat ikisuosikkeja. Pihalla on leikitty Lipunryöstöä, 10 tikkua laudalla sekä Kirkonrottaa.

Liikuntasalin puolella ehdoton hitti on peli nimeltä Kahden tulen välissä. Joskus aikuisen näkökulmasta jokin leikki nyt on vaan leikki tai peli, ei sen kummempaa. 

Sen merkitys lapselle saattaa kuitenkin olla valtava. Sellainen, että sen muistaa vielä aikuisenakin. 

Olin vast’ikään ulko-opettajien tapaamisessa. Siellä vaihdettiin ajatuksia siitä, kuinka voisimme opettaa toiminnallisesti ulkona eri oppiaineita. Vinkkejä jaettiin.

Hauskinta taisi olla, kun me aikuiset pelasimme ulos kehiteltyä Kimbleä pihapelinä ja samalla kertasimme kertotauluja. Kyllähän siinä kilpailuvietti hiukan nosti päätään, kun kirmasimme pelialuetta ympäri. Mutta mikä oli kaikkein parhainta; se että meillä oli oppiessa myös hauskaa! 

Suosittelen lämpimästi ihan kaikenikäisille välillä hyppäämistä leikin maailmaan, mikäli siihen vain mahdollisuus tulee!