Ensimmäinen asia, mikä Suomesta merkittiin Unescon ylläpitämän ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, oli saunaperinne. Sille on hyvät perusteet. Ennen vanhaan saunassa synnyttiin. Siellä tehtiin myös vainajalle se viimeinen palvelus, kylvetettiin ennen hautaamista.  Nykyisin suomalainen menee saunaan ensimmäisen kerran ehkä jo muutaman kuukauden ikäisenä ja jatkaa saunomista aina vanhuuteen asti. Saunominen tuo yhteen perheet, ystävät, työkaverit, urheilujoukkueet, tutut ja jopa tuntemattomat. 

Villa Jaakkolassa Reitkallissa järjestettiin joulun alla emäntien joulusauna. Perinnesaunottaja Airi Leinon joulusaunassa tapasi kuusi eri-ikäistä naista. Osa toisilleen tuntemattomia, mutta kaikille yhteistä kiinnostus vanhoihin saunatapoihin, ja ennenkaikkea halu päästä kunnon löylyihin perinteisessä puusaunassa. 

Emännät saunoivat Sakarin saunassa. Se on Jaakkolan tilan nykyisen isäntäväen, Ismo ja Nuppu Forsmanin entisestä kanalasta kunnostama. Nimi Sakarin sauna on kunnianosoitus tilan edelliselle isännälle, Ismon isälle Sakarille, joka oli kova saunomaan.

Nyt saunaksi rakennetussa pikkutalossa on Reitkallin joki- ja peltomaisemaan avautuva terassi poreammeineen, mukava takkatupa, rustiikkisen tyylikäs pesutila moderneine sadesuihkuineen, ja ennenkaikkea sauna: mustaksi petsattu löylyhuone sihisevine puukiukaineen on kuin lämmin ja turvallinen tumma pesä.

Perinnesaunottaja Airi on lämmittänyt saunaa tunnin verran ja ottaa saunojat vastaan tuvassa. Ensin juodaan mehua tai vettä ja maistetaan piparkakkuja. Samalla Airi kertoo, mitä saunominen pitää sisällään. 

Saunassa tunnelma muuttuu keskittyneeksi, kun Airi heittää ensimmäisen, kevyen löylyn ja lausuu tervehdyksen saunalle:

Terve löyly, 

terve sauna,

 terve tervehdyttäjälle.

Mik´on löylyssä hyveä, 

kipehille voitehia.

Mik´on löylyssä pahoja,

ulos uksista pihalle.

Samalla hän avaa hetkeksi saunanoven, pahat ja vihat poistuvat saunasta.

Airi on varannut saunojien käyttöön eri puulajien lehväksistä tehtyjä vastoja. Missä vain on useampi saunoja koolla, käynnistyy keskustelu vakioaiheesta: vihta vai vasta?  Kumpikin on oikein, läntisessä Suomessa on vihta, itäisessä puolestaan vasta. Nyt voittaa vasta, ollaanhan itäsuomalaisella kulttuurialueella.

Perinteisen koivuvastan lisäksi tarjolla on mm. pihlaja-, tammi- ja vaahteravastoja.

– Koivun sisältämät eteeriset öljyt rentouttavat ja puhdistavat. Koivunlehtien saponiini tekee siitä erityisen puhdistavan, veden kanssa se toimii kuin saippua, Airi kertoo.

– Pihlaja on Suomen kansan pyhä puu, lempeä ja suojeleva. Siitä tehdään erityisesti naisten vastat.

Voimakasta ja energisoivaa tammea pidetään enemmän miehisenä. Vaahtera puolestaan on erityisen hyvä lämmittelyvaiheen vasta, isolehtisenä se vie lämmön hyvin vartaloon ja jalkoihin.

Kasvit puhdistavat ja antavat voimaa 

Vastominen, tai vihtominen on nautinnollisinta, kun vasta ensin haudotaan vedessä pehmeäksi. Alkuun heitetään löylyä ja kohotetaan vasta katonrajaan, ravistellaan sitä hellästi jotta lämpö pääsee kunnolla lehtien väliin. Sitten ei kun hellittelemään ihoa, vihtominen lisää verenkiertoa ja  iho lämpenee ja puhdistuu. 

Emäntien joulusaunassa valmistaudutaan juhla-aikaan myös erilaisilla Airin valmistamilla yrttihoidoilla. Hunaja-kehäkukkakasvonaamio pehmentää ja kirkastuttaa ihoa. Koivutisleestä tehty silmähaude virkistää väsyneet silmät. 

Saunahetken päättää jalkakylpy lempeissä jälkilöylyissä. Meri- ja himalajansuolasta, siankärsämöstä ja rosmariinsta tehdyn pohjaseoksen päälle on veteen lisätty oman valinnan mukaan männyn tai kuusenhavuja. Mänty rauhoittaa ja vähentää jalkojen turvotusta, kuusi energisoi ja lisää pintaverenkiertoa.

Saunan lempeissä löylyissä paljaana on iho ja sielu. Keskustelu viriää kuin itsestään, aiempien joulujen saunamuistot ja tarinat, joita kukin haluaa elämästään jakaa. Airi kertoo vanhoista saunatavoista, Jean Sibeliuksen vehkalahtelaisen Vilkku Joukahaisen joulurunoon säveltämä ”On hanget korkeat, nietokset” viriää spontaaniksi yhteislauluksi.

Talvi-iltaan poistuu rentoutunut saunojien joukko, emme enää niin vieraina, vaan syvän yhteisen kokemuksen jakaneina.