Kun on hyvät pullakahvit, lämpöinen kotipesä ja saa muistella sydämensä kyllyydestä; silloin on asiat hyvin. Muistelopiiriläiset juhlistivat toimintansa 20. juhlavuotta Haminan Teatterin kahvilassa muutama viikko sitten. Tällä kertaa tarjolla oli juhlan kunniaksi täytekakkukahvit.
– Haminan museoiden järjestämän muistelopiirin tarkoituksena on tallettaa muistitietoa Haminan alueen senioreilta menneen ajan elämästä ja ilmiöistä, muistelopiirin vetäjä Jan Vihonen kertoo.
Muistelijat kokoontuvat muistelemaan säännöllisesti. Aiemmin kokoontumispaikkana oli Kauppiaantalomuseon Mattila, nykyisin Villenkatu 6:n kerhohuone, jonne on esteetön kulku.
– Ei entisaika enää palaa, mutta ainakin osa menneisyydestä on turvattu, toteaa juhlatilaisuudessa avauspuheenvuoron pitävä Ritva Jyränki.
Jyränki on ollut muistelopiirin toiminnassa mukana melkein alusta asti. Vaihtuvuus ryhmässä onkin pientä, yhteiset kokemukset ja muistot yhdistävät.
Muistelopiirin kokoontumisissa tallennettu muistitieto, ja muistelijoiden vanhat valokuvat, lehtileikkeet ja esineet ovat tuottaneet Haminan museoille paljon arvokasta tietoa ja aineistoa, jota on voitu hyödyntää mm. monissa museoiden näyttelyissä. Esimerkiksi Suomi 100 -juhlavuoden näyttelyssä Hamina kuvia itsenäisestä Suomesta Haminan kaupunginmuseossa.
Muistelopiiriläiset ovat olleet aktiivisia monessa hankkeessa. Pieniä tarinoita menneiltä ajoilta Haminasta ja Vehkalahdelta on koottu Pilkahduksia -kirjaseen, jota jaettiin mm. hoivakoteihin.
Villa- ja kehruuviikot, jolloin Haminan koululaiset pääsivät näkemään ja kokemaan lampaanvillan matkan langaksi, Vehkalahden kylämuseon pihapiirissä toteutetut hankkeet, mm. pellavanviljely sekä Valojen yön ohjelma Mattilassa ja monet muut.
– Muistelopiiriläiset onnistuvat yllättämään minut lähes joka kerta, piiriä vetävä Jan Vihonen sanoo. Vihonen on koulutustaustansa kautta hyvin perehtynyt historiaan, kansantieteeseen ja paikallishistoriaankin, mutta on saanut havaita, ettei kaikki tieto asu kirjoissa:
– Muistelopiirin anti on yhdistelmä tiedonmuruja siitä, kuinka arkea ennen elettiin, sen kokeneiden ihmisten kertomana. Se on kokemusperäistä tietoa, mikä ei kirjoista välity. Tuntuu kuin olisin saanut reilun tusinan isovanhempia, joiden tietoa ja viisautta minulla on onni saada kuulla.
