Suomen metsäkeskus järjesti viime viikon tiistaina Miehikkälässä yhdessä metsänomistajilta puuta ostavan Laania Oy:n kanssa tilaisuuden, jossa aiheesta kiinnostuneilla oli tilaisuus tutustua erilaisiin energiapuun korjuumenetelmiin. Samalla jaettiin vinkkejä siitä, miten luontoasioita voidaan huomioida puunkorjuussa.
Laanian itäisen alueen puunhankintapäällikkö Vesa Ovaskan mukaan yhtiö välittää poltettavaa erityisesti Mikkelin ja Jyväskylän kaltaisten maakuntakeskusten lämpölaitoksille.
Haminan seudulta ostettavan energiapuun todennäköisimmät käyttöpaikat löytyvät joko Kotkan Energialta, Porvoosta tai pääkaupunkiseudulta.
– Ostamme kohteita pystykaupalla sekä kokopuuna eli oksineen korjattaviksi, että karsittuna rankana korjattaviksi. Valtakunnallisesti noin 2/3-osaa energiapuusta ostetaan pystykaupalla, loput hankintakaupalla.
Hankintakaupassa metsänomistaja tekee joko itse, tai teettää jollakin muulla myymänsä puut tien varteen.
Kaakonkulmaa Ovaska kuvaa alueeksi, jolla on aikoinaan tehty paljon uudistushakkuita. Niiden jäljiltä täällä on nyt paljon nuoria, harvennusta kaipaavia metsiä, joita ei syystä tai toisesta ole käyty taimikkovaiheessa läpi raivaussahan kanssa.
Ohuet rungot eivät oikein kelpaa selluloosan raaka-aineeksi, mutta ovat mitä sopivinta raaka-ainetta puuta polttaville kattiloille.
– Mieluummin kannattaa silti aina käyttää sitä raivaussahaa. Nuoren metsän energiapuuharvennus on takaportti, jolla saadaan vielä pelastettua tiheänä kasvanut puusto lihomaan tulevaisuuden tukkimetsäksi, Ovaska sanoi.
Venäjän keväällä 2022 alkanut hyökkäys Ukrainaan pysäytti kerralla rajan yli siihen saakka tulleen energiapuun tuonnin. Se laittoi pelimerkit energiapuun kaupassa uusiksi, lisäsi kotimaisen puun kysyntää ja nosti siitä maksettavaa hintaa.
Ovaskan, sekä puuta Laanialle Haminan, Pyhtään ja Kotkan alueelta ostavan Juuso Jaakkolan mukaan isosta haasteesta on kuitenkin selvitty.
Otollisimpia kohteita energiapuuharvennukselle ovat lehtipuuvaltaiset nuoret metsät. Myös Purhon Seuralan tienoilla tehdyt näytöshakkuut tapahtuivat lehtipuuvaltaisissa metsissä.
Metsäkeskuksen projektiasiantuntija Henna Höglund jakoi neuvoja, miten tällaisella kohteella voidaan huomioida luontoarvoja.
– Alueelle jätetään käsittelemättömiä riistatiheikköjä, ja joen varteen suojavyöhyke. Vanhat haavat sekä raidat saavat jäädä pystyyn. Osasta katkaistavista puista tehdään 3-4 metrin mittaisia tekopökkelöitä. Tavoitteena on, että alueelta löytyy hakkuun jälkeen yhtä monta puulajia kuin sillä oli ennen hakkuuta.
