Alkamassa oleva satuviikko muistuttaa, että maailmassa on luettavaksi ja kuultavaksi muutakin kuin masentavia sota- ja talousuutisia.

Sadut eivät ole vain lapsille, aikuistenkin olisi hyvä lukea niitä. Sadut tarjoavat unohduksen arjen vaatimuksista ja samalla inspiraatiota elämään. Aikuisissa ne herättävät myös muistoja; aika moni osaa nimetä lapsuudestaan sadun, joka jäi vahvasti mieleen. 

Minuun teki lapsena järisyttävän vaikutuksen Topeliuksen Sampo Lappalainen. Rastegaisen tunturi ja vuoren haltia, joka ”söi poron yhtenä suupalana ja nieli pikkupoikia kuin sääskiä”, lumimyrskyt ja revontulet, hurja ratsastus suden selässä, täpärä pelastus. Villi erämaa ja maagiset tapahtumat ruokkivat mielikuvitusta.

Nyt aikuisena Sammon pelastuminen haltian kynsistä kristinuskon ja kasteen ansiosta laittaa kyllä miettimään muutakin kuin jännittävää seikkailua. 

Saduissa voidaan taustalla puhua isoistakin asioista, elämänfilosofiasta. Toisaalta sadun maailmassa on kaikki mahdollista. Sadut hoitavat mieltä ja aktivoivat luovaa ajattelua.

Joillakin paikkakunnilla järjestetään jo aikuisten satutunteja. Rennosti luonnossa tai vaikka lasin ääressä pubissa. Ehkä vielä Haminassakin?