En osaa päättää, otanko ostoskärryt vai ostoskorin, joten otan molemmat. Asetan korin kärryihin ja avaan kännykästä vaimoni laatiman sähköisen ostoslistan. Hän on niin sanotusti laittanut pojan asialle.

Aloitan heviosastolta. Persiljanippu on helppo rasti. Samoin kurkku ja kaksi tomaattia. Cheddar juustoraaste ja sinihomejuusto löytyvät helposti hyllyltä, jossa sijaitsevat juustot ja rasvat. Tunnen itsetuntoni kohenevan. Hei, minähän osaan tämän!

Kuohukerma ja vaahtoutuva vaniljakastike ovat peace of cake. Viipaloitu ranskalainen maalaisleipä ja kaksi croissanttia suorastaan juoksevat syliini leipähyllyltä. Voi pojat, olen taitava kauppasuunnistaja! Turhaan ei Muurmanin Risto opettanut minulle kartan ja kompassin saloja Mäntlahden metsissä vuonna nakki ja muusi.

Kotimainen vichy löytyy helposti oluiden takaa. Miksi sitä ei kirjoiteta kotimaiseen muotoon vissy?

Juoksupojan vauhti kiihtyy. Puolikarkeiden vehnäjauhojen, neitsytoliiviöljyn, rusinoiden, arrabbiata peston, tom yam tahnan, miedon sinapin, karkean merisuolan, hillosokerin, tumman riisin, kaurahiutaleiden, limetinlehtien, kaakaojauheen, perunalastujen, väkiviinaetikan, kikherneiden, juoksevan hunajan, paahdetun sipulirouheen, hautakynttilöiden, sormiparistojen, lautasliinojen, hammastikkujen, kynsisaksien ja tiskirättien jälkeen huokaisen helpotuksesta: ostoslistalla on enää kaksi artikkelia.

Kaprikset ovat tuossa, mutta mistä löytyy sardellit? Kysyn myyjältä, joka sattuu kävelemään ohi. Hän löytää sardellien hyllypaikan, joka ammottaa tyhjyyttään.

”Valitettavasti ne näyttää olevan tilapäisesti loppu”, myyjä sanoo.

Soitan vaimolle ja sanon: ”Kaikki muut löytyi, mutta sardellit on tilapäisesti loppu.”

Hetken hiljaisuuden jälkeen kuuluu naisen hento ääni: ”Ei sillä listalla ollut sardelleja.”

Käy ilmi, että olen avannut väärän ostoslistan. Palautan tuotteet samassa järjestyksessä samoille paikoille, joista olen ne ottanut. 

Sitten avaan oikean ostoslistan. Kerään koriin/kärryihin pyykinpesuaineen, vessapaperia ja pakastepusseja, jonka jälkeen siirryn maksamaan ostokseni itsepalvelukassalle.

Kaikki sujuu kuin elokuvissa pakastepusseihin saakka, jolloin näyttöön ilmestyy teksti: ”Odota myyjää!” Sama myyjä, jonka kanssa etsin äsken sardelleja, kiirehtii paikalle.

”Siinähän Te olettekin”, hän sanoo hymyillen ja heiluttelee sardellirasiaa kädessään. ”Näitä löytyi varastosta.”