Goviniuksen talon emäntä Teija Hirvonen on tällä viikolla kattanut puutarhapöydille ruusukuppeja Tattoon kunniaksi jo viidennen kerran.

Mutta juuri tänä vuonna talolla on suurempikin syy juhlia. Talo on seissyt yhdellä Linnoituksen pienimmistä tonteista jo 200 vuotta.

Tattoo-viikolla pihassa voi nähdä kuvia talon entisistä asukkaista, mm ”pullamummona” tunnetusta ompelijatar Warvara Schantinista, joka omisti talon 1930-luvulla viiden vuoden ajan.

Haminan Pikkuympyräkadulla sijaitseva vihreä talo kuuluu Raatihuoneen ympäristön vanhimpiin yhtäjaksoisesti asuttuihin taloihin.

Sen rakennutti Haminan niinsanottuun valtaporvaristoon kuulunut kollegiasessori Jobst Govinius, joka lahjoitti talon saman tien taloudenhoitajalleen Fredrika Törnqvistille. Fredrika piti talossa vuokralaisia 30 vuoden ajan. 

Talo onnistui välttämään 1800-luvun kaksi viimeistä suurpaloa, jotka tuhosivat suuren osan keskustan taloista. Omistajat vaihtuivat. Heidän joukossaan oli mm insinöörikapteeni, merikapteeni, hierojatar, räätäli ja postiljooni.

Vuonna 1953 talo siirtyi vääpeli Veikko Hirvoselle ja hänen Irja-puolisolleen. Talo periytyi heidän pojalleen Pentille, joka on omistanut talon vaimonsa Teijan kanssa vuodesta 1985 lähtien. 

Teija ja Pentti Hirvonen ovat tutustuneet talon historiaan perusteellisesti. Talossa oli alunperin kaksi asuntoa, mutta nykyisin vain yksi. Talon julkisivu on suojeltu, mutta talon verhoilua on pystytty uusimaan ja asuintiloja laajentamaan sekä sisäpihalle että ullakolle.

Nykyajan mukavuuksista huolimatta talo henkii mennyttä aikaa sisustusta myöten. Esillä on mm ullakolta löytyneitä entisten asukkaiden esineitä.

Nyt on meidän vahtivuoromme

Hirvoset kokevat velvollisuudekseen pitää talovanhuksestaan hyvää huolta.

– Ajattelemme koko ajan, ettemme vain menisi pilaamaan mitään sellaista, joka on ollut olemassa, sanoo Teija. Pentti lisää, että talo on nyt heidän vahtivuorollaan tulevia sukupolvia varten. Jos jotakin ei ole voitu säilyttää, tilalle on hankittu vastaavia osia vaikkapa purkutaloista. Työtä riittää edelleen.

Teija muistelee, miten he Pentin kanssa viettivät yhden kesän raapimalla talon seinistä pois vanhaa lateksimaalia ennen uutta julkisivumaalausta.

– Se oli ihan hirveä homma, muistelee Teija. Pentti myös paljasti talon alkuperäisen kivijalan raaputtamalla pois sen päälle aikanaan valetun betonin. 

Vaikka valtaosa kunnostustöistä on tehty itse, talo nielee paljon rahaa. Viimeksi Hirvoset ovat vaihtaneet taloon maalämmön. Mutta vaikka rahaa kuluu, pariskunta ei muuttaisi talosta mihinkään. 

– Näen toisinaan samaa painajaista, jossa olen muuttanut pois ja olen paniikissa, kun en tiedä, miten pääsisin tänne takaisin, kertoo Teija. 

Hirvosten on vaikea löytää vanhassa talossa asumisesta mitään huonoja puolia. Teija löytää lopulta yhden. 

– Auto ei oikein mahdu pieneen pihaan.

Hyviä puolia sen sijaan löytyy valtavasti. Talo on keskellä Haminan historiallista keskustaa, mutta omassa rauhassa, kaikki on lähellä ja on hyvä hengittää, ullakon ikkunoista näkyvät Raatihuone ja kaikki kolme keskustan kirkkoa.

Viihtyvyyttä lisää rehevä puutarha. Talon pihanpuoleista seinää peittävät villiviini ja kärhöt, joiden kätköissä kypsyy viinirypäleitä. Ei ihme, että pihassa viihtyvät myös Hirvosten kissat Toffee ja Salmiakki.