Tiilikan Ilpo kysyi kerran Toivolassa, miksi kolumnini lopussa olevassa esittelyssä seisoo, että olen paljasjalkainen haminalainen, vaikka olen paljasjalkainen mäntlahtelainen.

Asuin elämäni kuusi ensimmäistä vuotta Haminassa, joten voin kai perustellusti väittää olevani syntyperäinen haminalainen. Asuimme kaiken lisäksi vielä ihan kaupungin ydinkeskustassa: ensin Wallion talossa, sitten Kirkkokadun kolhoosissa (Lanun Reijon nimitys Kirkkokatu 4:lle) ja lopulta ennen Mäntlahteen muuttoa Karjakadulla omakotitalon yläkerrassa Kihon alivuokralaisina. Jätän talon numeron mainitsematta, jotta sinne ei tule faniryntäystä.

Pakkoneuroottisena ihmisenä ajan nykyään kauppareissuillani Wallion talon ohi Kirkkokadun kautta Karjakadulle, jossa matelen talon x ohi ja kuulen lasten naurua, vaikka piha on tyhjä kuin lompakkoni. Kotona Mullinkoskella huomaan unohtaneeni käydä kaupassa.

Titteli paljasjalkainen pitää sisällään myös tiedon, että ko. henkilö asuu synnyinkaupungissaan. Kaiken kaikkiaan olen asunut Haminassa 50 vuotta. Mäntlahdessa elin 13 vuotta, osan lapsuuttani ja koko nuoruuteni. Ymmärrän Ilpon ajatuksen: minua voi pitää henkisesti paljasjalkaisena mäntlahtelaisena. Onhan lapsuus ja nuoruus ihmisen aidointa aikaa. Kai.

Olen ollut kolme vuotta stadilainenkin. Silloin jo Pyhtään kohdalla unohtui siä ja miä. Ehkä noille ajoille voi jo nauraa pikkuisen. Jos joskus vielä pulpahdan pinnalle kansainvälisesti tai edes kansallisesti, voi Agricolankatu 7:n seinään kiinnittää laatan: ”Tässä talossa asui kansallispööpöilijämme I.J. Muurman (1956–20??) vuosina 1976–1978.”

Savonlinnassa vierähti kaksi elämäni onnellisinta vuotta. Nimenomaan vierähti, koska olen aina ollut tällainen haahuilija ja pööpöilijä, jolta on kartta ja kompassi hukassa. Menen sinne, minne nenä vie.

Asun haahuilijaksi aika tukevasti Haminassa. Viimeisten 44 vuoden aikana ovat Tallinmäki ja Mullinkoski tulleet tutuiksi. Mäntlahdessa käyn, jos en viikoittain, niin ainakin pari kertaa kuussa. Helsingissä vierailen ehkä kerran kuussa, joskus useamminkin. Viime kesänä asuimme siellä seitsemän viikkoa. Savonlinnaan tulee matkustettua nykyään harvemmin. Elokuussa kävimme Ahtoloiden kanssa katsomassa Hectoria Olavinlinnassa. 

Minulle on sama, mielletäänkö minut paljasjalkaiseksi haminalaiseksi tai mäntlahtelaiseksi. Tai vaikka stadin kundiksi tai sudeettisavolaiseksi. Pääasia, että jalat pysyvät kuivina.