Kotikaupungissani Kemissä meitä oli muutama juuri 15 vuotta täyttänyttä miehenalkua joilla oli kova halu merimieheksi.

Kun sitten yksi meistä sai laivapaikan Oulun kautta, niin minäkin innostuin hakemaan laivapestiä ja menin Kemin satamakapteenin puheille, Myllyähän (merityönvälitys) Kemissä ei ollut. Hän järjesti minulle laivapojan eli jungmannin paikan Nordströmin Rinaan.

Siihen aikaan, v.1964, pääsi jo 15-vuotiaana merille jos huoltaja kirjoittaa suostumuksen. Merimiespassi ja lääkärintodistukset piti myös hommata, sekä liittyä Suomen Merimies-Unioniin. Finnlinesin Finnsealiin sain vielä Kemistä jobin myöhemmin. 

Kolmas alus, johon otin kansipojan paikan oli Lundqvist -varustamon tankkilaiva Lancing. Jobin otin Oulusta kesällä 1965. Sen kanssa seilasimme pari reissua Neuvostoliitosta Mustaltamereltä Tuobsesta ja Batumista öljylastissa silloiseen Itä Saksaan.

Myöhäissyksyllä tulimme sitten Suomeen ja Helsinkiin. Meitä oli neljän hengen porukka, kun päätimme, että jos lähdetään Haminaan hakemaan uutta laivapestiä.

Otimme ulosmaksun (lopputilin) ja suuntasimme kohti Haminaa. Pari kaveria oli aikaisemmin jo asunut Kivelän Kympissä ja sinnehän me majoituimme kun saavuimme Haminaan. Laitoimme Myllyyn nimet listoille ja jäimme odottamaan pestiä.

Aikaa kului ja jobit olivatkin yllättävän tiukoilla. Minulta alkoivat ulosmaksurahat huveta. Laitisen Baarista sain soittaa Kemiin naapurille, jolla oli puhelin. Tällä tavalla pidin kontaktia kotiinpäin.

Kerroin siinä, että laivapaikat ovat aika vähissä juuri tällä hetkellä, mutta sanoin kotiväelle että kyllä tämä tästä onnistuu. Siitä en puhunut mitään että kohta markat alkaa loppumaan. 

Kun taas yksi päivä menin Myllyyn, niin minulle tarjottiin yllättäen messikallen paikkaa. Minä sanoin että tässä on varmasti joku väärinkäsitys kun minä olen kansipuolen listalla. Työnvälittäjä sanoi että ota nyt vaan tästä pesti kun muutenkin paikat ovat vähissä.

Otin tietenkin kiitollisena paikan vastaan. Laiva oli tankkilaiva nimeltään Bonny, ja Ahvenanmaalta kuten edellinenkin laiva. Yhden reissun heitimme Mustallemerelle kunnes jo sain siirron kansipuolelle omasta pyynnöstä. Kuulin myöhemmin, että minun kaverit olivat myös saaneet jobit aika nopeasti minun jälkeen.

Bonnyssa oli pumppumiehenä Luomasen Ossi joka piti yhdessä vahtiperämiesten kanssa huolta että öljyn purku ja lastaus toimi, vaikkakin Ossille lankesi tässä enempi tehtävää ja vastuuta että homma toimi.

Bonnyn kansimiehistä tulee vielä mieleen Teuvo Tavi, joka oli hyvin kokenut ammattinsa osaava vanhan koulukunnan merimiehiä.

Vielä lopuksi kerron että myöhemmin sain tietää sen kuinka sain niin yllättävällä tavalla jobin Bonnyyn vaikka en edes ollut talouspuolen listalla. Äiti ja perhetuttu olivat soittaneet Haminan Myllyyn ja sanoneet että antakaa sille pojalle laivapaikka kun se on vielä reilusti alaikäinen ja vieraassa kaupungissa.

Tällä tavalla Haminan merityönvälitys ojensi minulle auttavan käden kun jobit olivat muutenkin vähissä. Antoivat minulle ensimmäisen paikan välittämättä jonotusnumerosta tai millä listalla olin. Vielä yli 50 vuoden jälkeenkin muistan kiitollisena tätä ystävällistä elettä.