Haminan kaupunki on palkannut kaksi muutosjohtajaa. Lienee tärkeää, että ”kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää” – vai onko?
Joskus saattaisi olla hyvä hetkeksi pysähtyä tarkkailemaan, pohtimaan ja harkitsemaan asiaa. Ainakin voisi harkita, onko muutos muutoksen takia niin tärkeää, että siihen pitää palkata erikseen johtajia, vai olisiko nimike harhaanjohtava. Kehitystähän aina tapahtuu ja enimmäkseen se on hyvä, vaan ei sekään aina ja kaikille.
Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä kehitystä ja muutos voi tapahtua mihin suuntaan hyvänsä. Mikäli – kuten nyt tuntuu – muutos on itsetarkoitus muutoksen takia, on varsin todennäköistä, että se johtaa väärään suuntaan.
Virheiden tekeminen on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta julkishallinnossa pitkällä aikavälillä seurattuna ja omalla kylällämme erityisesti viime aikojen toimet osoittavat väärin valitun linjan korjaamisen ja varsinkin jo aloitetun toiminnan pysäyttämisen olevan mahdotonta.
Pelkkää muutosta tärkeämpi on asioiden, toimintojen, järjestelmien ja oikeastaan kaiken kyseenalaistaminen aika ajoin. Esimerkiksi jokaisen yhdistyksen tulisi vuosikokouksessaan nuorten passivisuuden moittimisen sijaan kysyä, onko yhdistys ja sen toiminta tärkeä ja onko sen olemassaololle oikeastaan oikeutusta ollenkaan?
Tuon saman kysymyksen äärelle pitäisi kaikkien organisaatioiden toisinaan hiljentyä ja myös omata rohkeutta ryhtyä tarvittaviin toimiin eli muutokseen. Ei tuollainen tarpeellisuuden ja oikeutuksen pohtiminen suinkaan saa olla muutoksen hakemista, vaan rehellistä pohdintaa, jonka tuloksena voi olla ja toivottavasti useimmiten on havainto hyvästä toiminnasta ja sen järkevyydestä säilyttää ennallaan ja ehkä tarpeesta hieman entiseltä pohjalta muokata ja kehittää toimintaa jollakin tavoin.
Julkishallinnossa tehtyjen virheiden korjaaminen on osoittautunut mahdottomaksi ja valitettavan usein ne peitetään vielä suuremmilla virheillä. Joskus joku väärä päätös voidaan kumota vasta sen tehneen sukupolven jo poistuttua. Myös oikeita päätöksiä tehneiden sukupolvien poistuttua näyttää uusilla sukupolvilla olevan halu ja valitettavasti myös valta korvata oikeat päätökset ja toimet väärillä päätöksillä ja toimilla.
Tämä on sitä muutosta muutoksen takia, joka on juuri menossa valtionhallinnossa ja sitä on ilmeisen mahdoton pysäyttää. On turvallisempaa ottaa esimerkki kauempaa ja sellaiseksi kirjaan kuntatasolla turkulaisten raitiotien purkamisen ja joukkoliikenteen siirtämisen kumipyörille. Jo päätösvaiheessa tuli niin sanottu energiakriisi ja esimerkiksi Helsingissä alettiin kiskoliikennettä kehittää ja muuallakin sitä suunnitella.
Turussa kuitenkin jääräpäisesti prosessin jo alettua ja poliittisten ryhmien linnoittauduttua mielipiteidensä taakse raitiotieliikenne lopetettiin ja raiteet purettiin. Nyt tuolloisten päätöksentekijöiden poistuttua kuvioista on raitiotieliikenteen uudesta tulemisesta keskusteltu, mutta henkisenä esteenä taitaa nyt olla tamperelaisten jo aloittama raitiotien rakentaminen.
Vastaavia pieniä ja suuria juttuja löytyy läheltä, mutta poliittinen muisti on niin lyhyt, että väärillä ratkaisuilla ei liene suurta merkitystä päättäjien urakehitykseen.
Muutos ja nuoruus eivät ole aina hyvää eikä vastakohtana vanhuus ja pysyvyys huonoa. Näin kuitenkin näytetään ajateltavan ja siksi muutosta halutaan olkoonkin, että se vie mihin hyvänsä. Mikäli taas nuoruus olisi vika, niin sehän korjaantuisi ajan myötä.
Muutosta tapahtuu koko ajan; esimerkiksi nyt päivän lyhentyessä syksy saa. Entä me?
