Haminalainen Mirja Peri elää lapsuutensa jouluja vasta nyt oltuaan jo vuosia eläkkeellä. Hän on koonnut kotiinsa Sivattiin laajan kirjon joulun aiheita tontuista alkaen. Tonttumaailman rakentaminen alkoi, kun yläkerran huoneille ei ollut muutakaan käyttöä.

Lapsuuden joulut Mirjalla olivat niukkuutta.

– Isäni kuoli ollessani 10-vuotias. Sinä jouluna äiti ilmoitti minulle, siskolleni ja veljelleni, että tänä jouluna ei sitten lahjoihin ole varaa. Saimme yhden yhteisen lahjan, eräänlaisen puhallettavan leikkipiipun, muistaa Mirja.

Innostus jouluaiheisiin syttyi vuosikymmenien jälkeen, kun komeron nurkasta löytyi muutamia vuosia sitten nukke, jonka Mirja oli pelastanut roskalavalta.

– Kauniskasvoinen nukke Kerttu oli jo löytäessäni jalkapuoli ja ehkä se senvuoksi unohtuikin komeron kätköihin. Löydettyäni sen uudelleen annoin elämättä jääneiden joulu-unelmien palata mieleen ja joulun mielikuvitus lähti minussa lentoon.

Perin yläkerran huoneet ovat nyt täynnä tavaraa. Nuket, tontut, pehmolelut ja nallet ovat vallanneet sen valtakunnan.

– Nyt elän lapsuuteni jouluja uudelleen. Kiipeän yläkerran hiljaisuuteen ja melkein kuulen tonttujen supinan, joka hiljenee heti avattuani yläkerran oven.

Mirja ja Jorma Perin lastenlapset ovat päässeet nauttimaan tonttumaailmasta. Kaksi vuotta sitten satumaailma alkoi olla valmis.

Viime jouluna Mirja avasi yläkerran salatut huoneet ensimmäisen kerran myös naapurin lapsille, kun 7-vuotias pojanpoika toi luokkakavereitaan katsomaan Perin yläkerran ihmeitä.

– Lapset olivat tietenkin haltioissaan. Samat alakoululaiset tytöt poikkesivat meillä useita kertoja ja luin heille kirjoittamiani tarinoita. Olen löytänyt lapsen mielikuvitukseni uudelleen, nauraa Mirja.

– Asumme mieheni kanssa vanhan maatilan päärakennuksessa. Tilaa meillä on mutta yläkertamme ovat nyt vallanneet jouluiset pikku veitikat!