Kun tekoälyltä kysyy, mikä merkitys käsityöllä on ihmiselle, se vastaa: käsityöllä on suuri merkitys ihmisen psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, luovuudelle sekä kulttuuriperinnön säilymiselle. Haminalaista emerita professori Pirkko Anttilaa vastaus ei yllätä, sillä se on kuin suoraan hänen omasta väitöskirjastaan vuodelta 1983. Väitöskirjasta tuli pohja käsityön opettajien korkeakouluopetukselle ja Anttilasta itsestään käsityötieteen ensimmäinen professori. 

Haminan Saviniemen vanhimmassa rakennuksessa, Everstin talossa asuva 97 -vuotias Anttila seuraa edelleen aktiivisesti maailmanmenoa ja aivan erityisesti kouluasioita. Juuri nyt pohdittavaa riittää tuoreissa PISA-tuloksissa, joiden mukaan suomalaislasten taidot lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä ovat selvästi heikentyneet. Yläkouluikäisillä myös näyttää olevan entistä vähemmän sinnikkyyttä tehdä vaativampia tehtäviä loppuun. 

Anttila ymmärtää nuorten kärsimättömyyttä hyvin. 

– Lapsen päähän tulee joka puolelta jatkuvasti niin valtava määrä informaatiota, että sitä ei ehdi käsitellä, hän sanoo. 

Anttilalla on kuitenkin selkeä neuvo päättäjille, jotka nyt joutuvat miettimään, mikä opetuksessa on mennyt pieleen.  

– Kannattaa kiinnittää huomiota niihin oppiaineisiin, joissa oppilas voi saada varmuudella aikaan tuloksia omalla tekemisellään ja yrittämisellään niin, että tulos on varma, kun siihen paneutuu, neuvoo Anttila. 

Tällaisia oppiaineita ovat käsityö, liikunta ja kuvaamataito. Näiden oppiaineiden kautta saatu itsetunto ja onnistumisen ilo voisivat olla apuna muiden oppiaineiden opiskelussa. 

Ongelmana on mm se, ettei taito- ja taideaineiden tuntimääriä voi juurikaan lisätä.

Esimerkiksi käsityö on pakollinen aine vain alakoulun luokilla 1-6 ja valinnainen yläkoulussa. Anttila tunteekin myötätuntoa opettajia kohtaan, jotka juuri nyt ovat kovassa paineessa. 

– Tässä on monella opettajalla pedagogisen oivalluksen paikka, kun pitäisi pystyä motivoimaan oppilaat yrittämään parastaan ja samalla antamaan riittävästi arvonantoa ja kannustusta yksittäisen oppilaan vähäisellekin suoritukselle, Anttila pohtii. 

Käsityön kohdalla ongelma on myös se, että käsityön opetus on nykyisin roolitonta, mutta jakautuu edelleen vahvasti poikien tekniseen ja tyttöjen tekstiilityöhön. 

– Kuitenkin molemmat käsittelevät materiaalia, josta on jotakin työstettävä, jotain kivaa ja itse keksittyä, muistuttaa Anttila. 

Tutkimusten mukaan käsillä tekeminen aktivoi aivoja, pitää muistin vireänä ja parantaa keskittymiskykyä. Käsityössä kyse ei ole vain yksittäisistä käden taidoista, vaan teknologisesta yleissivistyksestä, joka antaa pohjan jatko-opinnoille, työelämävalmiuksille ja kiinnostukselle muotoilun ja tekniikan aloihin. Juuri tälle olisi emerita professori Pirkko Anttilan mukaan nyt kysyntää. Hän tuntee huolta koululaisista, mutta samalla iloa siitä, että käsityön harrastus on Suomessa selvästi kasvanut. Eri järjestöjen käsityökursseille on jopa tunkua. Lasten omatoimista käsityöharrastusta pönkittää myös sosiaalinen media, joka on synnyttänyt suoranaisia käsityötrendejä, kuten esimerkiksi keppihevosharrastuksen.