Tiesitkö että tie nro 3513, tutummin museotie Haminasta Tallinmäeltä Virolahdelle on Suomen pisin museotie ja yksi vanhimpia tunnettuja maanteitä Suomessa? Reilun 35 kilometrin mittainen tie on osa Turusta Viipuriin johtanutta Suurta Rantatietä eli Kuninkaantietä ja kuuluu sen osana Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY).

Tie on valtatie 7:n ja Vaalimaan moottoritieosuuden rinnakkaistie, ja edelleen vilkkaassa käytössä. 

Tien kunto huolettaa sen käyttäjiä. Tiessä on runsaasti pitkittäis- ja poikittaishalkeamia ja painumia. 

Hamina-Virolahti Museotieyhdistys on tarttunut toimeen ja avannut adressin, jossa vaaditaan tien peruskorjausta. Tie on päällystetty viimeksi v. 1997.

– Asfaltin urat ja halkeamat aiheuttavat vaaratilanteita erityisesti kaksipyöräisille ajoneuvoille. Karkea ja urainen asfaltti lisää myös autojen alustojen ja renkaiden kulumista, yhdistys toteaa adressin johdantotekstissä.

Adressiin kerätään nimiä syyskuun loppuun asti Haminan ja Ruissalon kirjastossa sekä sähköisesti  adressit.com -sivulla. Sen jälkeen adressi luovutetaan liikenneministeri Lulu Ranteelle.

– Tieosuus on pitkä ja sitä korjailtu moneen otteeseen ensimmäisen, vuonna 1962 tehdyn öljysorapintauksen jälkeen, kertoo Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen Liikenteen ja kunnossapidon yksikön päällikkö Tuomas Vasama. 

– Aikaisemmat pinnoitteet eivät olleet niin kestäviä, mutta toisaalta ne olivat kevyemmin muokattavissa. Merkintöjä tien kunnostuksesta on 70-90 -luvuilta noin 10 vuoden välein. Rekisteristä löytyy tien eri osuuksille lukuisia toimenpiteitä, rakenteisiin ulottuvaa korjaamista esimerkiksi vuosilta 1996, 2000 ja 2007, miltä ajalta suurin osa nykyisestä asfalttipinnoitteestakin on. 

ELY -keskuksen vuonna 2015 julkaisemassa Tallinmäki-Virojoki, Hamina-Virolahti Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelmassa kerrotaan, että tie tunnettiin jo 1300-luvun lopulla. Keskiajalla se oli maan tärkein hallinto- ja sotatie, yhdistihän se keskeiset hallintokeskukset Turun ja Viipurin. 

Tien linjaus noudattelee pitkälti 1700-luvun kartoista löytyvää linjaa mäkineen ja mutkineen, joskin autoistumisen kehityttyä ja liikennemäärien kasvaessa on tietä myöhempinä aikoina levennetty ja osin oiottu.