Haminan teatterin uuden nuorten ryhmän oma näytelmävalinta ensimmäiseksi omaksi tuotannokseen saattoi etukäteen tuntua yllätykseltä. Miten Yhdysvaltojen sisällissotaan ajoittuva neljän sisaren elämä voisi kiinnostaa nykynuoria? Tulos on kuitenkin todellinen yllätys: nuorten versio Pikku naisista on tuore, raikas tulkinta, jonka keskiössä ovat nuorten kasvu aikuisuuteen, toiveet ja epävarmuus, naisen asema ympäristön paineissa, ystävyys ja perhesiteiden merkitys – kaikki edelleen ajankohtaisia aiheita.

Louisa M. Alcottin kirjaan perustuvan näytelmän päähenkilö on Marchin perheen toiseksi vanhin tytär Josephine ”Jo”, poikamainen tyttö, joka haaveilee kirjailijan ammatista ja pyrkii eroon naiselle määrätyistä ahtaista rajoista. Aada Salminen on rooliin erittäin onnistunut valinta. Luontevasti näyttelevä Salminen on koko näytelmän kantava voima.

Mutta hyvää työtä tekevät myös mm. Elina Kolari Marchin perheen kotiapulaisena, Juuso Salmela naapurinpoika Lauriena, Vilho Arminen John Brookena, Eija Kujanpää Marchin tätinä, Eino-Altti Kananen monessa roolissa ja Olivia Liikkanen Sallie Gardinerina. Tunnustuksen ansaitsee koko tuotantoryhmä. On vaikea uskoa, että kyse on koululaisista, joista monelle Pikku naisia on ensimmäinen kokemus teatterin tekemisestä. 

Näytelmä kuvaa arkea varattomassa perheessä, jonka pappi-isä on haavoittuneena rintamalla ja jossa tytöt joutuvat tekemään töitä perheen elannon eteen. Perhe on monin tavoin poikkeava, sillä vanhempien tavoitteena ei ole pelkästään tyttöjen naittaminen rikkaille miehille, vaan koulutus, suvaitsevaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ketään ei pakoteta samaan muottiin, vaan kaikki hyväksytään omana itsenään. Pienten ja suurten murheiden keskellä ympäristön tuki kannattelee.  

Pikku naisia on Marianne Auvisen ensimmäinen ohjaustyö. Hän on antanut nuorille paljon tilaa ja mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan. He ovat myös saaneet modernisoida joitakin repliikkejä ja tuoda mukaan huumoria. Nuoret ovat myös itse vastanneet suurelta osin lavastuksesta, puvustuksesta, tekniikasta sekä mainostuksesta. Onnistuneesta tuloksesta Auvinen antaa täyden tunnustuksen koko työryhmälle. Nuorissa piilevää lahjakkuutta ihaili myös koko runsaslukuinen ensi-iltayleisö. 

Näytelmä etenee sujuvasti lyhyinä kohtauksina, joiden välillä valot sammuvat. Miljööt vaihtuvat kätevästi vain muutamaa sermiä tai taulua vaihtamalla sekä onnistuneilla äänitehosteilla. Osa kohtauksista esitetään lavan edessä pemannolla ja Kingin kakarat juoksentelevat ympäri katsomoa. Näin se voisi olla missä tahansa ammattiteatterissa. Vain yksi asia jäi harmittamaan, jotkut repliikit jäivät varmasti ainakin vanhemmalta väeltä kuulematta. Mikitys voisi siis olla paikallaan.