Haminassa nuoruutensa asunut Sue Cedercreutz-Suhonen oli viime joulukuussa todistamassa tilaisuutta, jota myöhemmin kuvattiin mm huipputapaukseksi ja ainutlaatuiseksi hetkeksi suomalaisen taiteen historiassa. Kyse oli Helene Schjerfbeckin (1862-1946) Seeing silence -näyttelyn avajaisista Yhdysvaltain suurimmassa ja maineikkaimmassa taidemuseossa, Metropolitan Museum of Artissa. 

– Se oli hieno päätös sille Schjerfbeckin maailmalle, jossa olen elänyt, hän tunnustaa. Viime viikolla hän piti ensimmäisen esitelmänsä New Yorkin näyttelystä juuri Haminassa.

Sue Cedercreutz-Suhonen tutustui taiteeseen isoäitinsä innostamana jo lapsuudenkodissaan Haminassa, jossa kaikki tunsivat hänen isänsä Claes Cedercreutzin, lääkärin, hypnoosin asiantuntijan, sirkusharrastajan, kirjailijan, runoilijan, säveltäjän ja sanoittajan. 

– Isoäidillä oli paljon taidetta, ja se kiinnosti minua, mutta kun tuli aika valita ammattia, en edes ajatellut taidealaa, hän kertoo. Ensimmäiseksi elämänuraksi valikoitui työ Hufvudstadsbladetin toimitusjohtajan sihteerinä. 

– Kun täytin 40 vuotta, niin päätin, että kyllä minun pitää jotain muuta tehdä, Sue kertoo. 

– Aloin opiskella taidehistoriaa avoimessa yliopistossa. 

Seurauksena oli pesti Gyllenbergin taidemuseon oppaana Helsingin Kuusisaaressa, jossa hän pääsi erikoistumaan Schjerfbeckin taiteeseen. Kuusisaaren museoissa ja yksityisillä lasketaan olleen jopa 80 Schjerfbeckin teosta.  

– Kuvitella, että musta tuli kyllä pidetty opas, hän sanoo.  Hän arvelee perineensä jotakin isältään, kun museossa vierailleessa ryhmässä kaksi miestä alkoi itkeä. 

– Ajattelin, että esityksessäni kai oli jotain hypnoottista ja kuulijan vangitsevaa, kuvailee Sue Cedercreutz-Suhonen. 

Museon pääoppaana Sue Cedercreutz-Suhonen alkoi tutkia Helene Schjerfbeckin maalausten malleja. Tuloksena oli yhdessä Lea Bergströmin kanssa julkaistu kirja ”Helene Schjerfbeck. Malleja Modeller Models”, joka valittiin kirjataiteen vuoden kauneimmaksi kirjaksi vuonna 2003. Oppaan työn hän jätti vasta täytettyään 75 vuotta vuonna 2018. Schjerfbeckin taiteen asiantuntijana hän oli yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka oli kutsuttu New Yorkin näyttelyn avajaisiin.

Lontoon flopista MET:n menestykseen

Helene Schjerfbeckin taidetta on nähty maailmalla ennenkin eikä aina hyvällä menestyksellä. Lontoossa vuonna 2019 pidetty näyttely sai huonot arvostelut. Siksi  New Yorkin näyttelykin oli riski, jonka otti suomalaiset juurensa löytänyt yksityinen hyväntekijä Elsa Brule lahjoittamalla varat näyttelyn toteuttamiseen. Suomalaisista museoista kerätyt Schjerfbeckin teokset oli MET:ssa ryhmitelty niin taitavasti, että kokonaisuus kuvasi koko taiteilijan uran tyylit päättyen pelkistettyihin omakuviin. Se saikin ylistävät arvostelut yleisöltä, joka ei aiemmin juurikaan edes tiennyt suomalaistaiteilijasta. Näyttely on jo nostanut taiteilijan töiden arvoa tuntuvasti. 

Ylistystä sai myös Sue Cedercreutz-Suhonen esitelmästään Haminan Tanelinkulmassa. Kiitollisena yleisönä oli juhlasalin täydeltä tavallisesti Hallinkulmassa kokoontuvia Nopsajalkoja seuralaisineen. 

– Tämä oli meidän aivan ensimmäinen taiteeseen liittyvä tapahtumamme, paljasti Nopsajalkojen koollekutsuja Markku K. Toikka. Esitelmöitsijä palkittiin kukilla ja Nopsajalkojen erikoiskunniakirjalla.