Perinteinen Rasvaturkin joulumaa, tai joulusatu, kuten sitä aiemmin kutsuttiin, järjestettiin sunnuntaina jo 66. kerran.

–Pitää varmaan ainakin se 70 kertaa saada täyteen, aprikoi järjestäjäseura Vilniemen Yrityksen aktiivi Lasse Heikkilä.

–Täällä itse lapsena käyneet tuovat taas omat lapsensa katsomaan joulupukkia. Vilniemeläisten ja entisten vilniemeläisten lisäksi täällä käyvät monet muutkin.

Heikkilä muistelee käyneensä ensimmäisen kerran Rasvaturkin joulusadussa joskun 10 vuotiaana. Nyt mukana ovat omat lapset ja heidän lapsensa.

–Ukki, ukki, kuuluu lapsen ääni kun Heikkilä lisää puuta suureen nuotioon, jonka ääreen varsinkin aikuiset ovat kokoontuneet. Lapsia kiinnostaa joulupukin mökki, missä pukki ja kirjuritonttu kyselevät kuulumisia ja lahjatoiveita.

–Kaikki ovat omien sanojensa mukaan olleet kilttejä tänä vuonna. Se on hyvä, pukki sanoo.

Kuinka paljon lapset uskovat joulupukkiin?

–Ne jotka nauravat, eivät taida enää uskoa, totiset taas uskovat. Onpa joku vuodattanut muutaman kyynelenkin.

Kirjuritonttu on pitänyt kirjaa lahjatoiveista.

–Schleichin leikkihevosia on toivottu, mutta kyllä jotkut, varsinkin aikuiset, ovat toivoneet oikeitakin hevosia. Koiranpentuakin on useampi toivonut, kertoo tonttu, ja pukki vieressä repii partaansa miettiessään, miten ihmeessä hevoset ja koiranpennut saisi jouluksi toimitettua. Taitaa olla mahdoton tehtävä.

Rasvaturkin laelta aukeaa kaupungin suuntaan komeat näkymät yli Lupinlahden. Joulumuorin kanttiinista saa pikkurahalla syötävää ja juotavaa. Kohtaamiset luonnon keskellä vailla tingeltangelia syventävät joulun tunnelmaa. Ei ole kiire minnekään.