Haminan seurakunnan Rauhan ja toivon tapahtuman puhujista yleisölle epäilemättä tunnetuin on Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Heti tapahtuman alkupuolella klo 13 hän on mukana paneelikeskustelussa, jossa etsitään näkökulmia rauhaan.

– Vähän yksioikoisen määritelmän mukaan rauha on sodan poissaoloa. Teologisesti kyseessä on paljon syvällisempi tila. Keskusteluista tulee varmasti moniulotteisia ja mielenkiintoisia, toteaa Jari Jolkkonen puhelinhaastattelussa.

Hän ottaa esiin rauhan vahvana sanaparina turvallisuuden.

– Rauhaa, turvallisuutta, voi tarkastella useammasta näkökulmasta. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus ylläpitävät ja turvaavat yhteiskuntaa ja sen järjestelmiä.

– Kolmantena ulottuvuutena on rauha mielentilana. Vanhoissa virsissä ja rukouksissa puhutaan usein sielunrauhasta. Se on vanhahtava, mutta hieno ilmaisu. Jokainen ihminen, joka yömyöhällä murehtii jotain, tietää, miten isosta asiasta on kysymys.

Jari Jolkkosen mukaan turvallisuuden tunne palautuu viime kädessä ihmisen omaan kokemukseen.

– Turvallisuus ei ole vain sitä, että tykit ovat rasvassa; vaan myös sitä, minkä verran ihminen sietää epävarmuutta ja vastoinkäymisiä, ja pystyykö hän säilyttämään toimintakykynsä eri tilanteissa. Henkinen kriisinsietokyky ja varautuminen ovat meitä jokaista koskettavia, arkipäiväisiä tekoja.

Jolkkonen kertoo miettineensä paljon sitä, milloin sotatoimet voivat olla oikeutettuja.

– Varsinkin oman varusmiespalveluksen aikana tuskailin asian kanssa. Kun muut tuvassa nukkuivat, seurasin tiedotusvälineistä, kun Balkanilla sodittiin ja länsivallat USA:n johdolla pommittivat Belgradia, ja mietin, mikä on oikein.

Myöhemmin sotilaspappina Jari Jolkkonen käsitteli samoja teemoja varusmiesten kanssa opettaessaan mm. sodan ja rauhan etiikkaa.

– Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että kaikkea pahuutta ei voi hallita rukousnauhalla. Sille on laitettava pato.

Tähän perustuen hän odottaa myös toivon käsitteeseen ryhtiä.

– Heppoinen onnellisuuslogia, mikä toivoon usein liittyy, on katteetonta. Toivolle on oltava joku objektiivinen peruste, ja sen puolesta on kamppailtava.

TV -dokumentit kertovat kristillisen kulttuurin juurista

Monet tuntevat Jari Jolkkosen hänen Ylelle käsikirjoittamistaan ja juontamistaan tv-dokumenteista. Niiden aiheina ovat olleet kristinuskon historia ja perintö, niin yleismaailmallisesti kuin suomalaisittain. Dokumenteista viimeisin, Ristinmies ja minä, kertoo Jeesus Nasaretilaisen elämästä ja vaiheista niiden tapahtumapaikoilla. Historiatietoa, arkeologiaa ja maantiedettä yhdistävä tv-sarja avaa myös näkökulmia länsimaisen kulttuurin juuriin.

– Sarjan kuvaukset olivat vaikeita. Ohjelmaa varten tehtiin kolme matkaa Israeliin, ja aina oltiin Gazan sodan varjossa. Kaikki oli hankalampaa ja monimutkaisempaa; kuvauslupien ja matkustuslupien saanti, vakuutukset, ajoneuvot, jotka ylipäätään suostuivat kuljettamaan meidät kuvausalueille. Irakissa ulkomaalaisten sieppaukset ja tienvarsipommit olivat alituinen riski, Jolkkonen kertoo.

Kuvausryhmä selvisi kuitenkin vahingoittumatta.

– Galileassa oli absurdi tilanne lukea Vuorisaarnasta kohtaa ”autuaita ovat rauhantekijät” sillä vuorella, missä saarna on oletettavasti syntynyt. Kuvaukset keskeytyivät jatkuvasti ylitsemme pommituslennolle lentävien hävittäjäkoneiden takia.

Kolmeosainen Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina, esitettiin TV:ssä keväällä, ja on edelleen katsottavissa Yle Areenassa.