Kuntaliitossa alettiin puhua jo pari vuotta sitten, miten kuntien taloudellinen tilanne on alkanut eriytyä ja taloudellinen eriarvoisuus kasvaa. Kuntien tulot tulevat pääosin veroista; kunnallisverosta, kiinteistöverosta, yhteisöverosta sekä valtionosuuksista.  Kuntien välillä on eroa väestörakenteessa, työllisyystilanteessa ja verotulopohjassa. Kasvavan elinkeinoelämän ja korkean työllisyysasteen kunnissa syntyy enemmän verotuloja. Haminan kaltaisissa ikääntyvissä kunnissa palvelutarve kasvaa samalla, kun työikäinen väestö vähenee. Luonnollisesti työikäinen väestö äänestää jaloillaan työpaikkojen ja parempien palveluiden puolesta.

Valtionosuusjärjestelmä on luotu tasaamaan kuntien välisiä tuloeroja, mutta jotain vikaahan siinä on. Järjestelmä on monimutkainen ja kuntien pitkän aikavälin talouden suunnittelun kannalta epävarma ja jäykkä. Hyvä esimerkki tästä on Haminan kontolle sote -uudistuksen myötä langenneet negatiiviset valtionosuudet. Kunnan talous voi olla heikko, mutta yksipuoliseen kriteeristöön perustuva laskentamalli ei tätä tunnista. Lupailtu järjestelmän uudistus on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.

Eriytyminen ei näy pelkästään kuntien välillä, vaan samaa kehitystä on tapahtuu valtakunnan tasolla maakuntien välillä.