Juhana Unkuri

Haminalainen Eric Lappalainen syntyi kulttuurisesti merkittävään sukuun. Hänen isänäidinisänsä oli Oskari Lönnbohm (1856–1927), joka kunnostautui muun muassa kansanperinteen kerääjänä ja toimittajana. Kymmenjäsenisen sisaruskatraan kuuluisin jäsen oli eittämättä runoilija Eino Leino (1878–1926), joka toimi myös kirjailijana, lehtimiehenä, kääntäjänä ja kriitikkona.

Helsingissä varttunut ja nykyään Haminassa asuva Lappalainen kertoo, että Eino Leino ei ollut varsinkaan nuorempana hänelle läheinen hahmo.

– Minulla oli vahvempi yhteys Haminassa asuneeseen äidinpuoleiseen sukuun. Helsingissä asui joitain sukulaisia isän puolelta, mutta Eino Leino mainittiin lapsuudessani lähinnä ohimennen, emmekä me olleet mikään taiteilijaperhe.

Eric Lappalainen itse löysi jo varhain musiikin. Hän kiinnostui erityisesti englanninkielisestä kantri- ja rock-musiikista, ja opetteli soittamaan kitaraa.

– Musiikki on ollut minun juttuni. Lukeminen tai kirjoittaminen eivät niinkään, joten tämänkin takia Eino Leino jäi minulle etäiseksi.

Eino Leinoon Lappalainen alkoi perehtyä viitisentoista vuotta sitten. Kimmokkeena toimi Toyota Yaris.

– Nyttemmin jo edesmennyt isäni sanoi, että minun pitäisi säveltää Eino Leinon runoja. Jos lauluja syntyisi, hän lupasi liisaamansa Toyota Yariksen vuodeksi käyttööni.

Samalla isä totesi, että Eino Leino oli tunnettu nimi, ja noiden laulujen myötä Eric voisi saada myös muita laulujaan paremmin esiin.

– Toisin kuin isäni en ole erityinen automies, mutta oli autolle käyttöä. Projekti vaikutti muutenkin mukavalta ja järkevältä, joten tartuin haasteeseen.

Puhuttelevia lauluja

Lappalaisen lapsuudenkodista löytyi runsaasti Eino Leinon runokokoelmia, joten projektin sai hyvin käyntiin. Jo ensimmäisenä iltana hän sai kolme Leino-laulua lähes valmiiksi.

– Valitsin tekstejä, jotka puhuttelivat minua vahvimmin tunnetasolla ja olivat sopivan mittaisia lauluiksi.

Hän arvioi projektin onnistuneen kohtuullisesti. Valmiita lauluja syntyi kourallinen ja useita lauluja on raakileina pöytälaatikon kätköissä. Uudet Leino-laulut saivat arvoisensa foorumin, kun Lappalainen esitti niitä joitain vuosia sitten Paltamossa Eino Leinon muistopatsaan paljastusjuhlassa, Eino Leino -talon kuistilla. Lappalainen on esittänyt niitä eräissä muissakin yhteyksissä, muun muassa haminalaisen veteraanikodin tilaisuudessa.

– Koen niin, että Leinon tekstit ovat tehneet kuulijoihin voimakkaan vaikutuksen. Vaikka laulu tai kyseinen teksti ei olisi entuudestaan tuttu, kuulijasta saattaa tuntua kuin tuo laulu olisi ollut aina olemassa. Leinon teksteissä on jotain perisuomalaista, joka resonoi ihmisissä.

Hyvää yhteisöllisyyttä

Läpi vuosikymmenten enemmän ja vähemmän keikkaillut Lappalainen kertoo esittävänsä Leino-lauluja mielellään myös jatkossa. Erityisen paljon hän on kuitenkin mieltynyt irlantilaisiin kansanlauluihin.

Hän kertoo haaveilleensa 1990-luvulta lähtien musiikillisesta matkasta Irlantiin. Asia konkretisoitui kymmenisen vuotta sitten.

– Elävää musiikkia on siellä paljon, ja musiikki on tärkeä osa irlantilaisten identiteettiä. Siihen yhteisöön oli helppo astua sisään, varsinkin kun opettelin soittamaan muutaman heille tärkeän laulun.

Lappalainen muutti Haminaan viitisen vuotta sitten. Kaupunki oli hänelle tuttu jo lapsuudesta, jolloin hän vietti siellä kesiään sukulaisten luona.

Lappalainen on keikkaillut muutamissa haminalaisissa ravintoloissa varsinkin kesäisin.

– Musiikki on paikallisille tärkeä asia. He ovat myös sopivan kriittisiä. Näillä kylillä mikä tahansa ei mene läpi, vaan pitää osata vähän soittaakin.

Aiemmin muun muassa ravintola-alalla työskennellyt Lappalainen opiskelee parhaillaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogin tutkinto-ohjelmassa, jonka painopisteinä ovat varhaisiän musiikkikasvatus ja kulttuurihyvinvointi. Ajatuksena on luoda eri keinoin yhteisöllisyyden kokemuksia kaikenikäisille.

– Yhteiskuntaa tulee rakentaa niin, että tuon kokemiselle ei tule kynnyksiä. Oleellista on, että ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. Musiikki on yksi hyvä keino synnyttää ja vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta.