Kansallista identiteettiä on taas vahvistettu olympialaisten voimalla. Siniristilippu, tunteella mukana elävä selostaja, urheilijan suorituksen jälkeinen hurmos tai murheen alho; kilpailu tarjoaa yleisölle mahdollisuuden eläytyä urheilijan kokemukseen ja tuntea voimakkaita tunteita. Kokemusta vielä vahvistaa tietoisuus siitä, että hetki jaetaan yhdessä kaikkien muiden tapahtumassa mukana elävien kanssa.

Mutta onko urheilun ote identiteettimme vahvistajana heikentymässä? ”Huippu-urheilun yhteiskunnallinen legitimiteetti Suomessa on ohentunut”, väittää professori, historiantutkija Markku Jokisipilä teoksessaan ”Huippu-urheilu osana suomalaista yhteiskuntaa”. Se on ilmestynyt v. 2022 osana Opetus- ja kulttuuriministeriön Huippu-urheilun ulkoinen arviointi -julkaisusarjaa.

Jokisipilä löytää syyksi mm. suomalaisten menestyksen heikkenemisen, yleisen arvomaailman muutoksen ja suomalaisen urheilujärjestelmän johtamisongelmat. 

Yhteiskunnan arvot ovat muuttumassa. Omaa määrittelyvaltaa ja samanarvoisuutta korostava yksilötietoinen ajattelu sekä tietoisuus kilpailujen ympäristövaikutuksista synnyttävät kritiikkiä esimerkiksi juuri olympialaisia kohtaan. Ympäristöä rajustikin kuormittavan huippu-urheilun oikeuttaminen vaikeutuu.  Avointa kritiikkiä suorituspaikkojen ja muuhun suuren mittaluokan kilpailujen infran rakentamiseen esittää jo urheiluväki itsekin. Samaan aikaan kilpailu kansainvälisessä huippu-urheilussa jakaa maat yhä enemmän resurssien (ja uskaltaako sanoa: etiikan) pohjalta menestyjiin ja ynnä muihin. Huippu-urheilu myös eroaa muusta liikunnasta tavoitteidensa, arvojensa ja toimintatapojensa suhteen. 

Mutta silti: onhan se ihanaa, kun suomalainen menestyy.