105 -vuotias Reserviupseerikoulu vietti juhlapäivää perjantaina 4.4. Juhlapuheen piti Puolustusvoimien operaatiopäällikkö kenraaliluutnantti Kari Nisula.

Päivän teemana oli upseerin arvot.

Aihetta käsiteltiin toimittaja Jussi-Pekka Rantasen moderoimassa paneelikeskustelussa.

Keskustelijoina oli presidentti Sauli Niinistö (kapt.res.), Carunan yhteiskuntasuhdejohtaja Sanna Rauhansalo (kapt.res.), Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Aaro Mäkelä (kapt.res.) ja lääketieteen kandidaatti Kaisa Hellä (vänr.res.).

Reserviupseerin arvoiksi on kirjattu esimerkillisyys, oikeudenmukaisuus, luotettavuus, periksiantamattomuus, aloitteellisuus ja isänmaallisuus. Rantanen kysyi, miten arvot ovat näkyneet panelistien elämässä.

Kaikkien näkemys oli, että arvot ainakin heidän kohdallaan olivat juurtuneet jo kotona, reserviupseerikoulutus vahvisti niitä.

Niinistö halusi lisätä listaan myös velvollisuudentunnon. Hän haluaa oikaista velvollisuus-käsitteeseen liittyvän negatiivisen sävyn.

– Minä näkisin ihan toisin päin. Minusta velvollisuus on positiivinen asia. Ajatelkaapas että teillä on velvollisuus, joka tulee täytettyä, se antaa valtavan mielihyvän siitä, että olen tehnyt mitä minä osaan ja mitä minulta odotetaan kohtuudella.

Kohta tosin hän jakaa velmusti hymyillen hieman vastakkaisen, mutta tärkeän henkilökohtaisen muiston:

– Meillä päin tykistökoulussa sitä sanottiin rodjailuksi.

Rodjailu oli tietynlaista hanttiin panemista kouluttajille, rajojen kokeilemista.

– Minusta se on arvokas oppi kokeilla. Kyllä siinä aika äkkiä oppi tuli, että mihin asti niitä passasi kokeilla.

Virolahdelta kotoisin oleva Kaisa Hellä piti tärkeänä jo kotoa opittua aloitteellisuutta.

– Itse on saanut tehdä ja yrittää. Jos ei pärjää, saa kysyä apua, hän sanoi.

– Olen Virolahdelta, rajakunnasta kotoisin. Se on tuonut omaan arvopohjaan maanpuolustustahdon ja isänmaallisuuden ihan luonnostaan.

Sanna Rauhansalo piti omana, ehkä vaikeimpana saavutuksenaan arvojen viemistä eteenpäin omalle jälkipolvelle. Siihen Rauhansalolla oli vinkki:

– Asioista pitää puhua. Vaikeista, ja myös onnistumisista. Kannustaa, mutta antaa heidän myös epäonnistua. 

Yleisöstä heitetty kysymys mieleenpainuvimmasta muistosta RUK -ajalta kirvoitti panelisteilta henkilökohtaisimmat, ja hauskimmat muistot.

Aaro Mäkelälle tärkeänä on jäänyt ruk-henki ja yhteydenpito sekä tapaamiset kurssitovereiden kanssa. 

Koko sali purskahtaa spontaaniin nauruun kun Niinistö kertoo oman muistonsa hetkestä, jolloin hän sai patterin komentajalta vänrikin napin.

– Kun komentaja sen minulle antoi, hän sanoi, että mitäs pilven veikko aikoo jatkossa.

Ja ihan kelpo kansalainen siitä veikosta tuli.

Panssarintorjujat saivat juosta, viestikomppaniassa oltiin herrasmiehiä

Kurssi 104:n (29.11.1963-6.3.1964) kaverukset Lasse Härkönen ja Kaarle Nordenstreng joivat yhdessä perinnepäivän juhlakahvit.

– Meidän kurssimme tapaa vieläkin vuosittain. Nykyisin kurssitapaamiset ovat Helsingissä, sinne kun on niin paljon helpompi päästä, miehet kertovat.

Oman kurssin muistot ovat kirkkaina mielessä.

– Se oli talvikurssi, lunta ja pakkasta riitti.

Nordenstreng muistelee, miten hän yllättäen joutui (tai pääsi) selostamaan itsenäisyyspäivän paraatia muutaman pääesikunnan sotilasasiantuntijan kanssa. Paraati oli sinä vuonna Haminassa, ja joku esimiehistä äkkäsi, että Nordenstreng on Yleisradion nuorten ohjelmien vastaava toimittaja, ja haastatellut myös mm. sellaisia merkittäviä henkilöitä kuin C.G. Jungia.

Tasan ei käyneet onnenlahjat Härkösellä, joka oli panssarintorjuntakomppaniassa.

– Me juostiin, aina ja joka paikassa, Härkönen naurahtaa.

– Me viestikomppaniassa emme juosseet. Me olimme herrasmiehiä, naljailee Nordenstreng.