Muutoksen tuulet voi aistia Haminan teatterin ulko-ovelta asti. Ensi-iltayleisön joukossa liikkuu teatteriyhdistyksen aktiiveja hienosti pukeutuneina, naisilla tiarat hiuksilla.

Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Sanna Vapalahti toivottaa vieraat tervetulleiksi ensimmäiseen ensi-iltaan viime kesän ikävien vaiheiden jälkeen. 

– Ne ovat tehneet meistä vahvemman ja tiiviimmän yhteisön, hän sanoo. 

Juuri siksi on jännittävää nähdä, mitä teatteri on uuden hallinnon aikana saanut aikaan. Alkamassa on Peter Quilterin komedia Suurenmoista, joka kertoo maailman huonoimmaksi laulajaksi nimetyn Florence Foster Jenkinsin tarinan.

Vanha filmi ja selostus Fosterista vievät katsojat vuoden 1944 New Yorkiin, jossa Foster on pestaamassa itselleen uutta säestäjää. Madam Florencea näyttelevä Tuula Anttila ottaa lavan suvereenisti haltuun alusta pitäen.

Omaan suurenmoisuuteensa luottava Florence kykenee perintönsä turvin järjestämään itselleen esiintymisiä ja palkkaamaan säestäjäkseen oikean pianistin, jolle Madamen kokonaan puuttuva laulutaito on järkytys. Pianisti Cosme McMoonista (erinomainen Tommy Larvi) tulee lopulta Florencelle uskollinen tukija, joka onnistuu kannustamaan työnantajaansa taitavasti välttämällä valehtelun.

Näytelmän ohjaajan Anu Hälvän mukaan komedian kevyehkön pinnan alla pohditaan taiteen peruskysymyksiä. Esimerkiksi sitä, onko paras laulaja se, jolla on virheetön tekniikka, mutta ei välttämättä yhtään tunnetta, sydäntä tai intohimoa?

Tuula Anttilan tulkinnoissa tunteita ja vilpitöntä intoa riittää. Hän on epäilemättä aivan yhtä ylenpalttisella äänellä siunattu kuin oikea Florence, jonka esityksiin ihmiset aikanaan jonottivat lippuja, eli esikuva niille, jotka unelmoivat, mutta eivät uskalla. Florencen rooli on haastava, sillä vaatii todellista taitoa laulaa väärin.

Florence elää itse rakentamassaan kuplassa. Kritiikiltä hän välttyy valikoimalla itse konsertteihin päästetyt kuulijat. Mutta totuuden ääni ei häntä hätkäytä silloinkaan, kun se onnistuu hänet tavoittamaan. Kun Mari Lammin ihailtavan vakuuttavasti esittämä rouva Verrinder-Gedge sylkee sen päin Florencen kasvoja, diiva kuittaa kritiikin ammattikateudeksi. 

Suurenmoinen on pienillä resursseilla toteutettu viihdyttävä, hauska ja liikuttavakin komedia, joka toimii pitkälti juuri Anttilan, Larvin ja Lammin varassa. Lavastus vaihtuu joustavasti asunnosta äänitysstudioksi ja esiintymislavaksi. Rekvisiitan kokoamiseen on saatu apua mm haminalaisilta yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä sekä Kotkan kaupunginteatterilta. 

Ensi-iltayleisöä esitys selvästikin miellytti. Valitettavasti Tommy Larvin tunteikkaat ja tärkeät päätössanat eivät kantaneet huonokuuloisimpien korviin. Suurenmoista -komedian esityksiä on vielä jäljellä 13 ja viimeinen on 7.12.

Haminalaisille teatterin ystäville on tiedossa uusia elämyksiä myös ensi vuoden puolella. Keväällä vuorossa on Niskavuoren nuori emäntä ja kesällä musikaali Nunnia ja konnia.