Kesäisenä perjantaina Haminan kirjaston pieneen luentosaliin saapuu toista kymmentä kaupunkiin asettunutta Ukrainan pakolaista, keski-ikäisiä naisia ja yksi mies. Heitä yhdistävät sodasta johtuvat psyykkiset ongelmat.

On alkamassa luento, jonka aiheena ovat ahdistuneisuus- ja paniikkioireet. Kuulijoita ei häiritse se, että luennoitsija on kotoisin Ukrainaan hyökänneeltä Venäjältä. He ovat ottaneet henkisen avun kiitollisena vastaan.

Suomeen kymmenisen vuotta sitten muuttanut psykologi Elena Mattsson itse ei pidä tilannetta ollenkaan omituisena. Hän vastustaa sotaa mm. siksi, että hänellä, kuten monella muullakin venäläisellä, on sukujuuria myös Ukrainassa. 

– Sota on suuri katastrofi, ja päätin ryhtyä auttamaan uhreja sen sijaan, että vain itkisin, hän sanoo.

Elena Mattsson ei Pietarissa asuessaan koskaan kuvitellut muuttavansa ulkomaille. Kohtalo puuttui peliin, kun hän tapasi laivamatkalla suomalaisen miehen, avioitui ja muutti Helsinkiin.

– Ensimmäisen vuoden vain opiskelin suomen kieltä, sitten sain Valviralta luvan toimia laillistettuna psykologina, hain ja sain paikan Haminan terveyskeskuksesta, kertoo Elena.

Nyt Haminassa on kulunut jo kuusi vuotta ja kaupungista on tullut Elenalle uusi koti. Hän kehuu vuolaasti Haminan terveyskeskuksen työilmapiiriä. Monikulttuurisessa työpaikassa on hänen mielestään turvallinen ilmapiiri, jossa kollegat kunnioittavat toisiaan. 

Kun Ukrainan sota alkoi, Elena alkoi ensimmäisen järkytyksen jälkeen miettiä, miten voisi auttaa Haminaan tulleita Ukrainan pakolaisia. Hän liittyi SPR:n paikallisosastoon, ja perusti muiden vapaaehtoisten kanssa kielikerhon. 

– Tiesin omasta kokemuksestani, miten tärkeää kielen opiskelu on uuteen maahan sopeutumisen kannalta, hän selittää. Lähes täydellisesti suomea puhuva Elena on tehnyt vapaaehtoistyötä opettajana, tulkkina ja kääntäjänä sekä nyt luennoitsijana. 

Kielikerhon kautta Elena tutustui ukrainalaisiin ja heidän ongelmiinsa. Viime keväänä syntyi ajatus luentosarjasta, jossa jaettaisiin tietoa sotatraumoista. Elena opettaa kuulijat tunnistamaan oireensa ja sen, mitä niille voi itse tehdä tai milloin pitää hakeutua hoitoon. Kahden ensimmäisen luennon aiheina olivat posttraumaattinen stressihäiriö ja masennus. 

– Sopeutuminen uuteen maahan ei ole koskaan helppoa, vaan se vaatii voimia. Usein aiemmat kokemukset ja sairaudet vain pahentavat tilannetta. Vaikka uusi maa olisi turvallinen, niin se ei pakolaiselle välttämättä riitä. Muistot ja keskittymisvaikeudet saattavat estää sopeutumista uusiin oloihin, Elena sanoo. Hän kehottaa kuulijoitaan luottamaan omiin kykyihinsä vaikuttaa tilanteeseen.

– Yritän saada heidät ajattelemaan, että he eivät ole se, mitä heille on tapahtunut, vaan se, joka he itse valitsevat olevansa.

Elena Mattsson on saanut luennoistaan niin hyvää palautetta, että luentosarjalle harkitaan jatkoa. Uusia luentoja kaipasivat myös kesän viimeisen luennon kuuntelijat. Yksi osanottajista, Itä-Ukrainasta pakoon lähtenyt Nataliia Hrytsenko kertoi käyneensä kaikilla luennoilla.

– Niistä on ollut minulle valtavasti hyötyä, hän sanoo.