– Tässähän on koko ruokaketju koolla, toteaa maanviljelijä Lauri Takala istuessamme Takalan luomutilan puutarhassa leppoisana kesäpäivänä. Paikalla ovat tuottaja eli viljelijä, viljan tuotteiksi jalostavat mylläri ja leipuri sekä toimittaja edustamassa kuluttajaa.

Takalan tila Virolahden Järvenkylässä on vanha sukutila. Se on nykyisin Lauri Takalan pojan nimissä, mutta Lauri on aktiivisesti mukana tilan päivittäisessä toiminnassa. 

– Tämä on Harjun Hovin entisiä lampuotitiloja. Suvun hallussa paikka on ollut vuodesta 1896 lähtien, kertoo Lauri.

Luomutilan erikoistuotteena ovat maatiaisviljat. Ne ovat vanhoja, jalostamattomia viljalajikkeita. Viljelijät ovat ottaneet sadosta siemenet seuraavaa kasvukautta varten, joten viljan ominaisuudet ovat muovautuneet luontaisesti ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksesta. Siksi ne ovat perimältään monimuotoisia verrattuna jalostettuihin lajikkeisiin. 

– Maatiaislajikkeet ovat talvenkestäviä ja varmasatoisia, vaikka satotaso häviääkin reilusti jalostetuille lajikkeille.

Maatiaisvilja on pienijyväistä. Jyvän kivennäisainepitoisuus on korkeampi kuin jalostetun, sen monet tuntevat myös viljan maussa. 

– Viljantuotannossa on erilaisia mahdollisuuksia; on valtavirta isoilla tuotantomäärillä ja isoilla peltopinta-aloilla. Sitten on maatiaislajikkeiden pienet purot valtavirran sivussa. Kuluttajan käsissä on päättää, ovatko pientuottajan tuotteet jollakin lailla tavoiteltavampia. Pienet purot eivät tietenkään ratkaise massojen tarvetta.

Takalassa kasvatetaan maatiaislajikkeista ruista, ohraa, vehnää ja kauraa.

– Ruis on tilan omaa kantaa. Olemme nimenneet sen isoisäni mukaan Hermanniksi. Siitä ei ole tietoa, mistä se on taloon kulkeutunut mutta samaa siementä talossa on viljelty aina.

Hermanni-ruis on Ruokaviraston alkuperäiskasvirekisterissä, samoin Arvo-ohra.

– Arvo on peräisin Miehikkälästä, missä Matti Takanen sitä alunperin viljeli.

Hermannin ja Arvon lisäksi Takalassa viljellään ruotsalaista maatiaista Öölannin vehnää sekä Saivataipaleen mustaa kauraa.

Leipurille jauhojen alkuperä on tärkeää 

Ranskan maatalouden vahvoja alueita on Bretagnen hallintokunta maan luoteiskulmassa. Sieltä on kotoisin Jérôme Jouanno, joka kolme vuotta sitten muutti perheineen Haminaan ja perusti leipomon.

Toinen Leipä -hapanjuurileipomon idea on yksinkertainen: hyvää leipää ilman lisäaineita lähellä tuotetusta luomuviljasta. 

– Haluan edistää vanhojen viljalajikkeiden käyttöä niiden terveellisyyden ja ekologisten sekä kulttuuristen arvojen takia, Jérôme sanoo.

Toinen Leipä toimittaa Takalan jauhoista leivotut tuotteet lähialueen kauppohin.

– Leipomomyymälää meillä ei ole, koska teen työtä yksin. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä.

Toinen Leipä ja Takalan tila löysivät toisensa viljelijäverkoston kautta. Yhteistyöverkko täydentyi, kun Elimäen Raussilasta löytyi Raussilan Mylly ja Saha Osuuskunnan mylly, jossa oli sopivat laitteet ja mylläri, jolla oli tietotaitoa maatiaislajien jauhamiseen.

Miia Ollila on harvinaisuus yhä harvinaisemmaksi käyvän ammattikunnan edustajana: myllärien eläköityessä ei nuoria tahdo löytyä tilalle.

– Meillä on itsellämmekin viljatila Raussilassa. Kun kylän mylläri alkoi lopetella, menin hänelle oppiin ja olen jatkanut myllynpitoa, kertoo Miia.

– Nyt on menossa jo 11. vuosi myllärinä.